Keräilijät ja konservaattorit haluavat saman asian: esineen, joka säilyy ja pysyy ymmärrettävänä. Erot näkyvät joskus halussa muuttaa esinettä. Kunnostaja voi pyrkiä siihen, että esine näyttää entiseltään. Konservaattori pyrkii ensin vakauttamaan sen ja säilyttämään todisteet ehjinä. Useimmissa yksityiskokoelmissa varovainen lähestymistapa suojaa sekä historiaa että tulevia vaihtoehtoja.
Kolme työperiaatetta
Minimaalinen toimenpide. Tee vain se, mikä on tarpeen esineen vakauttamiseksi tai sen käyttämiseksi tarkoitetulla tavalla. Kamera, joka tarvitsee toimiakseen uudet valotiivisteet, ei tarvitse samalla uutta pinnoitetta.
Palautettavuus. Suosi käsittelyjä, jotka myöhempi asiantuntija voi purkaa. Alan järjestöt, kuten American Institute for Conservation (AIC) ja Britannian Institute of Conservation (Icon), korostavat palautettavuutta tai, jos täydellinen palautus on mahdotonta, "uudelleenkäsiteltävyyttä", eli sitä, että tuleva käsittely pysyy mahdollisena.
Dokumentointi. Kirjaa kunto ennen, käytetyt materiaalit ja tulos jälkeen. Käsittely ilman kirjausta muuttaa todennetun historian avoimeksi kysymykseksi.
Patina on todiste
Patina on iän ja käytön aiheuttama pintamuutos: kahvojen ympärillä tummunut puu, hapettunut hopea, pehmenneet reunat messinkikamerarungossa. Se kirjaa käyttöä. Kerran kuorittu tai kiillotettu pois, sitä ei voi palauttaa. Monet asiantuntijat pitävät raskasta uudelleenkäsittelyä todisteiden menettämisenä, vaikka lopputulos näyttäisi houkuttelevalta.
Puhdistus: aloita pienestä
Aloita lempeimmällä menetelmällä: kuivapyyhi pehmeällä harjalla ja tarvittaessa kevyesti kostutettu tikku, joka testataan huomaamattomalla alueella. Lopeta, jos väri tarttuu tikkuun. Vältä kotitalouksien tuotteita, jotka sisältävät silikonia, ammoniakkia tai hiomaaineita. Metallikiillotteet poistavat metallia joka kerta, kun niitä käytetään, ja vähitellen pehmentävät leimoja ja kaiverruksia.
Liimat ja täytteet
Liiman valinta ratkaisee, kuinka palautettava korjaus on. Eläinliima (liimaliima), jota on pitkään käytetty huonekaluissa, voidaan irrottaa lämmöllä ja kosteudella. Monet nykyaikaiset epoksit ja syanoakrylaatit tarttuvat pysyvästi ja voivat vahingoittaa ympäröivää materiaalia, jos ne myöhemmin poistetaan. Jos epäröit, kysy konservaattorilta, mikä liima sopii materiaalille.
Mekanismit: huolto, ei leikkaus
Kellot ja kamerat sisältävät voiteluaineita, jotka kuivuvat vuosikymmenten kuluessa. Kuivan mekanismin käyttäminen aiheuttaa kulumista. Pätevän kellosepän tai kamerakorjaajan huolto, jossa irrotetut osat palautetaan ja listataan, on yleensä varovainen valinta. Kysy ennen työn alkua, vaihdetaanko taulut, viisarit, pinnoitteet tai lasit.
Milloin kutsua ammattilainen
Ota yhteyttä asiantuntijaan irtoavan maalin, aktiivisen korroosion, hyönteisvaurioiden, rikkoutuneen keramiikan, tekstiilien tai paperin hauraudessa, radiumilla maalattujen taulujen kohdalla sekä aina, kun olet epävarma. Britanniassa Iconin Conservation Register listaa akkreditoidut konservaattorit. Yhdysvalloissa AIC tarjoaa hakemiston "Find a Conservator". Museot, kuten Victoria and Albert Museum, ja organisaatiot, kuten Getty Conservation Institute, julkaisevat julkista ohjeistusta kokoelmien hoitoon.
Käsittelymuistiinpanot
Puupinta: puhdista, elvytä tai pintakäsittele uudelleen
Hopea ja messinki: patinointi tai kiillotus
Nahkainen kameran pinnoite: kunnosta tai vaihda
Paperitarrat ja liput
Hyvä käytäntö
- Kuvat ennen ja jälkeen
- Mainitut materiaalit ja menetelmät
- Poistetut osat säilytetty ja merkitty
Kysymykset, jotka kannattaa esittää ensin
- Onko tämä käsittely peruttavissa?
- Mitä todisteita se poistaa?
- Kuka dokumentoi sen?
